Virava

Halla-aho ei piirrä lavealla pensselillä vaan tietoisesti manipuloi julkista mielipidettä. Toki kaikki on mahdollista, mutta en usko hetkeäkään, että Halla-aho olisi oikeasti huolissaan turvapaikanhakijoiden mukana Suomeen soluttautuvista palkkasotilaista. Ennen kaikkea hän on huolissaan rajan yli virtaavasta (islamilaisten) kehitysmaiden asukkaiden tulvasta, jonka hän haluaa kaikin keinoin pysäyttää - tämähän on hänen koko poliittisen olemuksensa ydin.

Hyvin suuri osa ihmisistä on vallitsevassa maailmantilanteessa aidosti peloissaan ja älykkäänä ihmisenä Halla-aho tietää, että Venäjän uhka puree ihmisiin paljon paremmin kuin epämääräinen puhe "yhteensopivista kulttuureista ja integraation epäonnistumisesta". Turvapaikanhakijoiden joukkoon soluttautuneilla desanteilla vihjailemalla voi saada myös ne ihmiset kääntämään kelkkansa, jotka muuten tuntisivat tunnontuskia Suomen humanitaaristen velvoitteiden laiminlyönnistä.

Aika tyypillistä kommenttiosiodynamiikkaa. Myös "vastapuolelta" löytyy yhtä hienoja ajatuksia.

Itse olen vegaanina ollut monta vuotta, ja olen hyvin saanut ravintoni ilman että mietin ruokavaliota sen kummemmin, enkä mitään pillereitä syö. -- Välttämättömät vitamiinit, rasvat ja mitälie jotka ovat harvinaisempia suomalaisessa ruokavaliossa, löytyvät yleensä valmiina lisättynä esimerkiksi kaurajuomista. Ei tarvitse erikseen mitään pillereitä syödä.

Eläimet eivät koskaan pelottele. Ne etsivät ravintoa. Ne ei eivät myöskään taktisesti uhkaile tai yritä tappaa huvikseen. Sen sijaan metsälle automaattikiväärein ja varustuksin lähtevät ihmiset haluavat tappaa ja saalistaa. Riistaviikot! Sydämeni halkeaa tuosta pelkän sanan julmuudesta. Tappajalle luontokappale on pelkkä riista.

Ei se kirjojen poltto itsessään ole laitonta, mutta jos siinä samalla loukkaa muiden uskonnon- ja muita vapauksia, niin siihen on mielestäni ihan hyväkin vetää vähän rajoja.

Millä tavalla kirjojen polttaminen julkisesti rikkoo uskonnonvapautta? Kyse on poliittisesta kannanotosta - jonka tehtävänä jo lähtökohtaisesti on herättää huomiota - mutta se ei estä ketään harjoittamasta uskontoaan. Vapaassa yhteiskunnassa omien kirjojen ja lippujen julkisen turmelemisen tulisi olla sallittua osana ilmaisunvapautta.

Mielestäni ymmärrät opposition tehtävän turhan kapeaksi, kun esität sen lähinnä hallituksen nälvimiseksi. Opposition ensisijaisena tehtävänä on toimia vastavoimana hallitukselle ja toteuttaa täten edustuksellista demokratiaa. Oppositiolla on keskeinen rooli juurikin konfliktien säätelijänä, sillä se pystyy tuottamaan kritiikkiä hallituksen politiikkaa kohtaan parlamentaarisessa viitekehyksessä.

Olen samaa mieltä siitä, että opposition tehtävänä on olla vastavoimana hallitukselle osana demokraattista prosessia. Harmillista on se, että oppositionpolitiikkaa harjoitetaan yleensä opportunistisen sivustahuutelun muodossa, ilman, että harjoitetulle politiikalle tarjotaan oikeita vaihtoehtoja. Jossain määrin tämä on seurausta opposition hajanaisuudesta, mutta vielä enemmän siihen vaikuttaa hallituspolitiikan suurempi näkyvyys mediassa. Hallitus on se taho, joka ohjaa kulloinkin esillä olevia poliittisia kysymyksiä esitystensä kautta ja saa näin selvästi enemmän palstatilaa. Opposition on vaikeaa kilpailla tästä huomiosta. Kilpailu on erityisen vaikeaa monimutkaisissa poliittisissa asiakysymyksissä. Paljon helpompaa on tarttua ihmisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja asioihin, jotka herättävät yleisössä voimakkaita tunnereaktiota.

Suomen pyörittämisen kannalta olisi ollut aika sama, vaikka Sanna olisi vetänyt kokaiinia ja livestreamannut bileet eduskunnan sivuilla, mutta ai että kansa olisi päässyt päivittelemään, että mitä tämä kertoo hänestä ihmisenä!? On siis helpompaa pelkistää politiikka hyvä-paha ihminen -tasolle, kuin keskustella kriittisesti vaikka aikuiskoulutustuen lakkauttamisen vaikutuksista ja tarpeellisuudesta. Minulle on ihmistasolla ihan sama vaikka ministerit pettäisivät puolisoitaan tai olisivat kaappifasisteja, -homoja, -skientologeja. Tärkempiä ovat käytännön teot ja tehtävissä suoriutuminen. Toki näiden kohujen myötä persut ovat osoittaneet olevansa täysin uhmikäisiä lapsia, ilman minkäänlaista poliittista pelisilmää. On sinällään ihan aiheellista pohtia, pystyvätkö tällaiset henkilöt suoriutumaan mistään vastuutehtävästä, vai pitäisikö kaikki asettaa holhouksen alle.

**Nyt kun rinnastat esimerkiksi aamupalakohun tähän rasismikohuun, niin kiinnostaisi tietää, miten nämä ovat mielestäsi painoarvoltaan samanarvoisia asioita? *

Teknisesti ottaen aamupalakohu oli vakavampi. Jos toiminta olisi ollut tahallista, sen rikosoikeudelliset seuraukset olisivat voineet olla suuremmat. Rasismikirjoitukset olivat vanhentuneet, eikä niitä kirjoitettu ministerin virassa.

Siinä tapauksessa, olen onnellinen ettet ole kansanedustaja…ethän?

Alä huoli, minulla ei ole mitään aikeita mennä tähän sirkukseen.

Päinvastoin, tässä ollaan politiikan teon ytimessä: tekemällä tästä luottamusäänestyksen arvoisen asian, oppositio politisoi ministerivalinnan ja sen kannalta keskeiset arvokysymykset. Siellä on laskettu, että omien asioiden ajamisen ja esillä pitämisen näkökulmasta on hyödyllisempää vaatia luottamusäänestystä, kuin olla sitä vaatimatta.

Totta kai tämä on niitä asioita joita oppositio tekee, ihan riippumatta siitä, mitä puolueita oppositiossa on. Opposition rooliin kuuluu nälviä hallitusta aina kun siihen on tilaisuus. Käytöksestä tekee sirkusmaisen se opportunismi johon se perustuu. Kritiikin kohdetta ei valita poliittisen ja yhteiskunnallisen merkittävyyden perusteella, vaan kiinni tartutaan sellaiseen asiaan, josta saa aikaiseksi mahdollisimman suuren kohun.

Siksi meillä kohistaan pitkään ja hartaasti ministereiden jallubileistä, maksamattomista aamiaisista ja vuosikymmenten takaisista vieraskirjaedgeilyistä, samaan aikaan kun oikeasti ihmisten elämää kurjistavat päätökset saavat vähemmän huomiota ja poliittista aktivismia osakseen. Kyse ei ole ensisijaisesti arvoista, vaan teatterista, jonka tavoitteena on heikentää hallitusta ja nostattaa omaa imagoa, keinolla millä hyvänsä.

En edelleenkään keskeyttäisi kesälomaani tällaisen esitystaiteen vuoksi, ennen kuin jokin hallituspuolueista liittyisi opposition rintamaan ja äänestyksellä olisi oikeasti väliä. Mökkireissu on paljon tärkeämpi.

Lähes kaikki luottamusäänestykset ovat poliittista sirkusta. Yleensä lopputulos on etukäteen tiedossa ja oppositio järjestää niitä vain saadakseen huomiota. Minä en ainakaan keskeyttäisi kesälomaani, vain jotta jotkut tyypit saisivat vähän palstatilaa.

Tässäkin tapauksessa lomien keskeyttäminen vaatisi sitä, että hallitus, tai osa siitä, puoltaisi ratkaisua. Oppositio ei tähän yksin kykene. Ja jos oppositio ei saa edes istuntotaukoa keskeytymään, niin miten he ajattelivat äänestää Purran viralta? Jos RKP (tai KD tai Kokoomus) yhtäkkiä ilmoittaisi menettäneensä luottamuksensa Purraan, niin silloin olisi oikeasti äänestyksen paikka. Toistaiseksi kyse on puhtaasti poliittisesta sirkuksesta: oppositio yrittää epätoivoisesti elvyttää jo kuolemassa olevaa kohua.

Puolueen kannattajat hyväksyvät omiltaan kovankin kielenkäytön, kunhan se on linjassa puolueen yleisen arvopoliittisen linjan kanssa. Siinä tuskin on mitään yllättävää tai dramaattista. Kaikissa näissä kohuissa on ollut pohjimmiltaan kyse siitä, kenen kanssa Kokoomus ja RKP suostuvat olemaan samassa hallituksessa. Olisi hassua, jos Purralle sallittaisiin tällainen historia samalla kun Hallo-ahon menneet kirjoitukset olivat aikoinaan aivan liikaa.

Aika militantit vertaukset. Kyse oli viranomaisten osallistumisesta Prideen, ei kerrostalojen räjäyttelystä.

Mielestäni se, että annetaan vähän siimaa yhteiskuntarauhan nimissä, ei ole varsinaisesti edes keskitien ratkaisu. Joidenkin mielestä myös syrjäytyneille maksettavat sosiaalietuudet ovat todellisuudessa suojelurahoja, koska vaihtoehtona on levottomuus ja rikollisuus; niiden maksaminen olisi siis alistumista pahuuden edessä, ja oikeampi ratkaisu olisi kitkeä tämä pahuus kovilla toimilla.

Minä en usko kovan linjan toimivuuteen. Maksan mielelläni niin rahallisia kuin arvopoliittisia suojelurahoja, jos näillä voidaan turvata yhteiskuntarauha.

Suomen valtiolla on lakiin saakka kirjattu oma virallinen näkemys siitä, että se pyrkii edistämään tasa-arvoa siellä missä mahdollista. Tätä vastustaville troglodyyteille suositan syvällistä pohdiskelua onko Suomi heille todella paras paikka asua.

Tämä oli kirjattu lakiin myös silloin kun samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ei ollut mahdollista. Asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan harmaan sävyistä käydään jatkuvaa poliittista vääntöä.

Tässä taasen sorrutaan kultaisen keskitien fallasiaan.

Kultaisen keskitien sijaan noudatan ennemminkin roolien vaihtamisen -ajatusleikkiä: entä jos tilanne olisi käänteinen. Tuntuisiko minusta kivalta ja turvalliselta, jos väkivaltakoneisto marssisi avoimesti poliittisten vastustajien riveissä, onko tämä tarpeellista ja mitä sillä oikesti saavutetaan.

Näin on, mutta näin ei pitäisi olla. Poliisijohto on alkanut myös huolestuttavasti sallia poliittisia kannanottoja twitterin poliisitileiltä.

Ei se ole mikään kompromissi jos hallitus kieltää virkamiehiä osallistumista ihmisarvojen ajamiseen.

He voivat osallistua yksilöinä, mutta viranomaisen roolissa on syytä säilyttää tietynlainen harmaus ja neutraliteetti. Armeijan univormussa ei marssita Pridessä, eikä poliisin virkapuvussa lausuta maahanmuuttokritiikkiä twitteriin.

Luulisi, että porukassa olisi edes joku aikuinen, joka pysäyttäisi tuollaisen lapsellisen nokittelun ja muistuttaisi, mitä on pelissä. Ehkä kulissien takana on tosiaan päätetty, että tämä laiva saa upota. Ei tule ainakaan tylsä uutiskesä.